TYKKI- JA RÄJÄYTYSTYÖT TIILIKAINEN

Raskas kenttähaupitsi 152 H 09–30 - Lyhyt historiikki

Kyseessä on Neuvostoliittolainen tykki, joka on saatu rajan takaa sotasaaliina talvisodasta. Tykki osallistui kiivaisiin taisteluihin Rukajärven - Ontajärven suunnalla heinäkuusta 1943– aina haupitsin viimeisiin laukauksiin saakka 27.8.1944. Se kuului eversti Erkki Raappanan komentaman 14. divisioonan kenttätykistön Kenttätykistörykmentti 18: en 8. patteriin.

Sodan tiimellyksestä huolimatta kirjanpito on ollut rintamalla ihmeteltävän tarkkaa. Tykistä on puolustusvoimien ylläpitämät tarkat tykkikantakirjojen kopiot, jotka kertovat aseen moninaisista vaiheista ja yksityiskohdista, kuten ammutuista laukauksista 1941 - 1992. 

Tämä ase (rakennettu vuonna 1909 ja modernisoitu vuonna 1930) on ollut rauhan ajan ammunnoissa mukana vielä 1990–luvulla. Nyt ase on deaktivoitu ja vaaraton. Sen lukon iskuripiikki on hitsattu umpeen ja palautinkoneiston neste- ja paineilmasylintereihin on porattu reiät sekä putken päät on levyillä umpeen hitsatut.

70 vuotta sitten ase suolsi asiansa osaavan tykkiryhmän käsissä noin 4 laukausta minuutissa, maksimikantaman ollessa tuolloin huikea 9,8 kilometriä. Tuliasemapaino on 3 300 kiloa, joten upottavalle suo– tai savimaalle tykin kanssa ei ollut asiaa. 

Tykin teknologia on Ranskalaisen Schneiderin peruja. Tiilikainen kehuu ranskalaisten hallinneen hyvin aseteknologian kehittämisen jo 1. Maailmansodan aikana.  Tsaarin venäjällä asetta kehitettiin siis  ranskalaisella lisenssillä. Suomalaiset ovat myöhemmin kehittäneet mm. tykin optiikkapuolta. 

Tykin putki on valmistettu vuonna 1933 ja lavetti –39.